Made in Japan ja muuta kivaa

Täällä keli alkaa olla viilenemään päin, eli lämpötila on suunnilleen sama mitä se oli Suomessa silloin kun tänne lähdettiin. Meitä onkin huvittanut luokkatovereiden esiin kaivamat toppatakit, pipot ja lapaset näissä lämpötiloissa. Jos nyt edes niin kylmä tulisi että ottaisi itse takin käyttöön. On myös jännittävä ilmiö että asuntolassa on edelleen sisällä kylmempi kuin ulkona, varsinkin Japon asustamalla puolella. Tämä hiukan vähemmän rahaa kustantava puoli on aiheuttanut jännitystä myös muilla ominaisuuksillaan, esimerkiksi sunnuntai ja maanantai meni käytännössä kokonaan ilman vettä. Toisella puolella asuntolaa vesi vaan muuttui kylmäksi, mutta vessassa sentään uskalsi käydä. Syy tähän ei ole selvinnyt ainakaan vielä. Infon määrä asumiseen liittyen on hyvin vähäinen.  Tänne tullessamme meille tosiaan näytettiin huoneet ja pyydettiin x määrä rahaa. Kukaan ei meille varsinaisesti kertonut että esimerkiksi sähköstä pitäisi maksaa erikseen, kuulimme vain huhupuheita muilta asukkailta. Kun eräänä aamuna herätessä huomaa että ei ole sähköä eikä siis saa vettä kahvia varten keitettyä, voi olla kiitollinen että joku tovereista on muistanut asiasta kuitenkin mainita. Ties mitä muita ylläreitä vielä matkan aikana ilmenee.

Kun me tänne Kiinaan päästiin ja huomattiin yleinen hintataso, meillä alkoi kypsyä ajatus uuden kameran ostamisesta. Kaikki elektroniikka kun kuitenkin täältä päin maailmaa tulee, niin eikö se kuuluisi silloin saada täältä myös halvemmalla? Tehtiin taustatyötä noin kuukauden verran, etsittiin kamera mikä halutaan, vertailtiin hintoja nettikaupoissa täällä ja Suomessa, ja selvitettiin mistä sellaisia kannattaa käydä ostamassa. Viime viikon perjantaina me sitten käytiin semmonen ostamassa, jotta täällä oloaikana saataisiin myös sillä uudella kameralla otettua kuvia. Löydettiin hiukan surffaamalla paikka, Wukesong Camera Market nimeltään, mistä kannattaa käydä kyseisiä kapineita katsomassa. Kamera kuitenkin on sellainen ostos, että tehtiin ensin tiedustelureissu, eli käytiin vaan katselemassa hintoja, ilman minkäänlaista aikomusta ostaa mitään, jotta hiukan osataan varautua. Sitten piti enää keskenään päättää kuinka paljon ollaan valmiita pelistä maksamaan, ja ei muuta kun ostoksille. Päädyttiin Canonin 700D malliin, ja maksettiin tästä noin 25% vähemmän kuin mitä Suomessa olisi maksettu. Saatiin myös tingittyä hiukan hintaa, ja kaupanpäällisiksi kameralaukku, linssin UV-suodin sekä 32GB:n muistikortti. Nyt kelpaa ottaa kuvia :) Kiinan elektroniikkahuijaukset mielessä, käytiin samointein Canonin Service Centerissä tarkistuttamassa kamera, ja tunnin jännittämisen jälkeen saatiin kamera takaisin kuitin kera, joka todistaa ettei ole käynyt hassusti. (Kamera on onneksi Made in Japan, ei Made in China.)

Nyt alko harjottelu. Samalla myös vähän kampusaluetta ilta-aikaan.

Yksi lukuisista aukioista Forbidden cityssä

Tästä ilahtuneena jatkettiinkin nähtävyyksille, eli käytiin Taivaallisen rauhan aukiolla, Kielletyssä kaupungissa, sekä tämän pohjoispuolella sijaitsevassa Jingshan puistossa. Puistossa on korkealla kohdalla kolme eri temppeliä, joista aukeaa näkymä Kiellettyyn kaupunkiin päin ylhäältä katsottuna. Hienoja paikkoja kyllä, liikaa ihmisiä taas kerran meidän seurana, päiväksi nimittäin valikoitui aurinkoinen ja lämmin päivä. Harmi kyllä myös saastemäärä oli niin korkea että maisemat ei nyt niin hienoja olleet kuin kirkkaampana päivänä olisivat olleet. Seuraavana päivänä oli alunperin tarkoitus käydä Kiinan muurilla, mutta suunnittelu jäi meillä hiukan puolitiehen, eikä ihan varmuutta ollut mille pätkälle muuria haluttaisiin tai miten sinne mentäisiin niin jätettiin se myöhemmäksi. Käytiin sitten sen sijaan sunnuntaina Silk Marketissa, varsinaisesti tarvetta ei millekään ollut, mutta kun nyt ei 1,5 kuukauteen olla shoppailtu mitään niin pitää se käydä katsomassa. Toivon hartaasti ettei minun tarvitse enää koskaan mennä kyseiseen paikkaan, löytyihän sieltä "hienoja" vaatteita ja kenkiä, mutta paikka oli vähintäänkin ahdistava, myyjien tylyydestä puhumattakaan.

Sumun määrä hiukan haittasi näkyvyyttä Jingshan parkista

Koulun puolesta meille on nyt järjestetty kaksi "yritys"vierailua, ensimmäinen viime viikolla Beijing Yanjing Beer Factorylle, Pekingin pohjoisosaan. Matka tehtaalle kesti kauan, olimme portilla jo kerran, mutta joko kuski ajoi ohi portista tai sitten meidän piti mennä eri portilta sisään, mistä johtuen kiersimme bussissa istuen noin tunnin verran tehtaan ympäristöä etsimässä oikeaa paikkaa. Vauhdista päätellen meitä jo odoteltiin, sillä meidät ohjattiin heti katsomaan yrityksen tekemää propagandavideota itsestään, jonka sisältö oli tiivistetysti se että Yanjing -olut on heidän mielestään parasta, ja maailman eniten ostettu olut. Yleisö koostui Hollantilaisista, Saksalaisista, Suomalaisista ja Ranskalaisista. Saanemme olla kuitenkin eri mieltä asiasta. Videon jälkeen tehtiin hyvin pintapuolinen kierros tehtaalla, josta kuulin jopa kommentteja että tämä taitaa olla se feikkitehdas, eihän tuolla edes tapahdu mitään. Ollaan kyllä oluen valmistus ja juomatehtaalla käynti koettu paremminkin sekä informatiivisemmin. Noh, onpahan käyty kuitenkin.

Yanjing sponsoroi muun muassa Kiinan avaruusohjelmaa. Kaljapäissä kuuhun?

Toinen yritysvierailu kohdistui Pekingin ensimmäiseen moderniin kylään, Hancunhe nimeltään. Kylä on ilmeisesti ensimmäinen, joka alkoi kasvattaa saastevapaita vihanneksia, ja tarkoitus oli nähdä vanhaa asumista ja kylän mallia, sekoittuneena uuteen. Vaihtariporukassamme on yksi kiinalaissyntyinen, mutta kuitenkin hollantilainen tyttö, joka kielitaitonsa takia joutuikin porukan oppaaksi. Hänen englantinsa kuitenkaan ei ole paras mahdollinen, joten hän itse pyysi erästä toista tulkkaamaan oman hollantinsa englanniksi meille muille. Rikkinäisen puhelimen johdosta informaatio itse kylästä jäikin ehkä hiukan vajaaksi. Käteen jäi, että kylässä on ilmeisesti joskus mennyt jokseenkin huonosti, jolloin pari ihmistä on päättänyt rakentaa kylästä entistä paremman, ja projekti jatkuu näille päiville asti. Vanhat ränsistyneet talot on purettu, ja tilalle rakennettu uudet entistä ehommat versiot. Tähän kylä sai rahoitusta valtiolta. Ei tämäkään mikään elämää mullistava kokemus, turisteille tästäkin on tehty "nähtävyys". Valitettavasti koulu ei taida meille järjestää enempää yritysvierailuja. 

Kiina-hollanti-englanti opastus, hyvin toimi!

Reissun päällä

Moro taas! Nyt on lomat vietetty ja palattu jälleen arkeen. Lomareissu meni oikein hyvin ja pidempäänkin olisi matkatessa viihtynyt. Toissaviikon tiistaina otimme pienen varaslähdön ja skippasimme puolet aamupäivän kiinan tunneista ja suuntasimme kohti juna-asemaa ja Shanghaita. Loman alkamisen huomasi heti juna-asemalle mentäessä liikenteen ruuhkautumisena, mutta siihen olimme varautuneet ja kerkesimmekin hyvissä ajoin asemalle. Pekingistä Shanghaihin päästiin pikajunalla 5,5 tunnissa reilua 300 km/h huristellen. Pikkasen siis VR:ää nopeampi kyyti :)

Shanghaihin päästyä mentiin metrolla hostellille ja lähdettiin vielä ihmettelemään kaupungin loputonta valomerta. Neonvalojen loistettahan siellä riitti. Käveltiin ensin eräälle vilkkaalle ostoskadulle, jossa ei kyllä länsimaisten merkkiliikkeitten määrän perusteella osaisi arvata olevansa Kiinassa. Valtava määrä paikalliskansaa tosin pitää kyllä mielessä, että missä sitä ollaan.

Väenpaljoudessa aikamme pujoteltua pääsimme lopulta sinne minne halusimmekin eli kuuluisan The Bundin kadulle ja näkymälle toiselle puolelle jokea Pudongin alueelle. Näkymä illalla oli aika vaikuttava, toisella puolella jokea valtavia valaistuja pilvenpiirtäjiä ja vieressä toinen toistaan hienompia vanhoja rakennuksia The Bund:lla.

Pudong. Hyvin näkyy vähän kauempaakin :)

 

The Bund

 

Päiväsaikaan halusimme nähdä miltä kaupunki näyttää yläilmoista, joten mikä olisikaan parempi paikka kuin maailman korkein näköalatasanne 474 metrin korkeudessa Shanghai World Financial Centerissä. Vähän jää kyllä tämä 492 metrinen rakennus kakkoseksi viereen rakennettavalle 632 metriselle Shanghai Towerille.. World Financial Center oikealla kuvassa pullonkorkinavaajan näköinen rakennus.

 

Hirmu pieniltä näytti tavalliset pilvenpiirtäjät :D

Lisäksi parin Shanghaissa vietetyn päivän aikana kävimme mm. vanhassa kaupungissa ja French Concession nimisessä kaupunginosassa. Vanhassa kaupungissa emme kovin kauaa viihtyneet, sillä siellä oli ihmisiä niin paljon ettei liikkumisestakaan meinannut tulla mitään. Sen sijaan kävimme pienessä museossa, jossa oli esillä vanhoja kiinalaisia propagandajulisteita eri aikakausilta. Kaikenlaista sitä on kansan päähän täällä taottukin :D Kovia olivat ylistämään valtionjohtoa ja pilailemaan jenkkien pelkuruudella ja pahuudella.

 

Vanhan kaupungin tungosta...

.. ja vähän rauhallisempaa French Concessionissa.

Shanghaista lähdimme kohti Huangshania. Kartalla matka sinne näyttää lyhyeltä, mutta mepäs päätimmekin säästää "aikaa" ja rahaa ottamalla yöjunan. Junayhteydet Huangshaniin ovat erittäin heikonlaiset ja loma-ajan matkustajamäärien takia saimme vain paikat luokasta "Hard seat". Junamatka kesti 13 tuntia (vrt. bussilla 6h) ja penkit olivat todella ahtaat ja kovat, joten nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään. Noh, päästiin kuitenkin perille ja ystävällinen hostellinpitäjä oli meitä hakemassa asemalta. Vähän me alkuun kyllä epäiltiin, että tulikohan valittua oikea majapaikka, kun huomattiin matkaavamme jonnekin laitakaupungin hiljaiselle asuinalueelle. Hostelli oli omistajan ja hänen perheensä koti, jossa oli muutama huone hostellivieraita varten. Uskomattoman avuliaaksi osoittautuneen omistajan Stevenin ansiosta syrjäisempi sijainti ei kuitenkaan haitannut lainkaan ja iltaisin saimme jopa kohtuullista korvausta vastaan hänen vaimonsa kokkaamaa mainiota kiinalaista kotiruokaa. Kuljetukset Steven hoiti joko itse omalla sähkömopollaan tai soitti hänen kaverinsa "taksin" viemään meidät.

Huangshanin alueella ensimmäisenä päivänä kerettiin kiertää pari pientä kylää nimeltä Xidi ja Hongcun, jotka molemmat ovat Unescon maailmanperintökohteita. Molemmat kylät olivat hienoja, mutta melko nopeasti koluttu läpi, sillä loputtomat pienet kujat olivat kaikki melko samanlaisia.

 Ylemmissä kuvissa Hongcun ja alemmissa Xidi. Ei taidettu yhtään länkkäriä nähdä kylissä, maalareidenkin keskittyminen meni ihan sekaisin meitä ihmetellessä.

Seuraavan päivän koitoksena oli Huangshan-vuorelle kiipeäminen. Ylös vuorelle kiivettiin 7000 porrasta, joihin kului kohtuu monta pisaraa hikeä ja 2,5 tuntia aikaa. Ylhäällä alkoi jo olla aikamoiset näkymät ja parhaimmille paikoille pääsi kiertelemällä ylhäällä kulkevia edelleen mäkisiä (ja portaisia) reittejä. Lopuksi vielä käveltiin samat 7000 porrasta alas. Oli kyllä rankka päivä, mutta myös sen arvoiset maisemat!

 Me ja kaikki muut kiinalaiset portaissa

 Kivat näkymät :)

 Vähän meinas hirvittää jo noissa korkeuksissa. Ei tehnyt mieli paljoa kaitesiin nojailla.  Olivat sentään ihan betonia vaikka puuta jäljittelivätkin :D

 

 

Meitä on useampaan otteeseen pyydetty mukaan kuvaan kiinalaisten kanssa eri paikoissa. Päätettiin alkaa pyytämään samalla ottamaan kuva myös meidän kameralla. Tähänkin kuvaan piti alunperin tulla me ja 2 kuvassa olevaa tyyppiä, mutta ihmisiä alkoikin yllättäen tunkea mukaan, kun huomasivat pääsevänsä ulkomaalaisten kanssa kuvattavaksi. Kertovat varmaankin kotona upeita tarinoita, että nämä ovat meidän uusia kavereita ulkomailta. Onpa yhtä vaihtarikaveria pyydetti jopa kuvaan pitelemään täysin vierasta lasta sylissään.. :D

Huangshanista takaisin Shanghaihin menimme tällä kertaa bussilla ja seuraavana päivänä palasimme takaisin Pekingiin seuraavaa reissua suunnittelemaan. Lomanjälkeinen paluu arkeen alkoi kevyesti kiinan opinnoilla, joita suoritettiin lauantainakin, ja ainankin 50 uuden merkin opettelemisella...