Kulttuurieroja ja muita kummallisuuksia

Hetken hiljaiselon jälkeen tässä taas vähän tarinaa. Tällä kertaa luvassa muutamia meidän silmiin pistäneitä kulttuurieroja ja muita kummallisuuksia.

Kiinalaisia on toki ystävällisiäkin, mutta meille itsestäänselvät käytöstavat tuntuu puuttuvan täällä lähes kaikilta. Jonottaminen tuntuu turhalta koska aina joka puolelta etuillaan ja tungetaan väkisin ohi. Metrosta ulos mennessä joutuu välillä puskemaan voimalla läpi kärsimättömien kiinalaisten, jotka tukkivat tien ja yrittävät päästä sisään ennen kuin muut ovat tulleet ulos. Pitkän matkan juniin lipputarkastukseen jonottaessa tarkastuksen aukeamisen jälkeen portille kasaantuu hirveä häröpallo joka puolelta tulevista ihmisistä. Ja etuilun jälkeen se kiire sitten loppuukin saman tien ja seuraavaksi jäädään seisomaan paikalleen tukkeeksi näpräämään puhelinta. Kovan äänen kera syljeskely pitkin katuja ei myöskään herätä meissä suurta innostusta. Kiinalaiset on myös ahkeria kuvaamaan ulkomaalaisia "salaa". Pystyssä kädessä oleva kännykkä sattuu kummasti kääntymään sen mukaan miten me ulkomaalaiset satutaan liikkumaan tai sitten otetaan selfieitä sopivasti niin, että me ollaan siinä kuvassa taustalla. Kuvaamista seuraa usein kaverusten hihittely ja parhaissa tapauksissa jopa osoittelu meitä kohti. Naurua saattaa saada osakseen myös ihan vaan olemassaolollaan, aiheeksi riittää se ettei osaa puhua kiinaa.

Liikenne Kiinassa on aika mielenkiintoista verrattuna vaikkapa Suomeen. Ensinnäkin liikenteessä mennään ties minkälaisilla menopeleillä. Sähkömopon tarakalla saattaa olla naruilla kiinnitettynä tavaraa enemmän kuin meikäläinen saisi tungettua pakettiautoon ja on sitä nähty jonkun huristelevan ruuhka-aikaan trukillakin autojen seassa. Liikenteessä pätee samanlainen etuilukäytäntö kuin muuallakin eli aina pitää päästä ohi ja väkisin tungetaan pieniinkiin väleihin. Risteykset ovat vielä ihan oma kummallisuutensa. Oikealle ilmeisesti saa kääntyä aina, vaikka omasta suunnasta kaikki valot olisivat punaisia ja jalankulkijoilla palaa vihreä. Mopoja, moottoripyöriä ja riksoja ei tunnu liikennesäännöt koskevan laisinkaan. Niillä taitaa saada ajaa aina, kun uskaltaa ja niitä näkeekin poukkoilevan risteysalueilla milloin mihinkin suuntaan.

Ruoka täällä on hyvää, ainakin pääasiassa. Suurimpana erona Suomeen on tietenkin riisin käytön määrä, mutta on sitä muitakin mielenkiintoisia tapauksia tullut vastaan. Vaihtelua ruokavalioon täällä ei juurikaan taideta kaivata, eräskin opettajamme meille kertoi eräänä päivänä, että hän oli aamiaiseksi syönyt riisiä, lounaaksi söi sitten nuudeleita ja illalliseksi taas edessä oli riisiä. Lihan syönti on meiltä molemmilta vähentynyt täällä ollessa murto-osaan normaalista. Onhan se tietysti ymmärrettävää, että Kiinan kokoisessa maassa ei voi ihan samalla tavalla lihaa kansalle tarjota kuin Suomessa. Eipä tuo lihansyönnin vähentäminen ole varmaan paha juttukaan ollut. Lihasta myös tarjotaan kaikki mahdollinen syötävä ja välillä myös ei niin syötävä osa eli käyttö on sinäänsä tehokasta. Tosin hukkaan heitetyn ruuan määrä on Kiinassa järkyttävän suuri. Annokset on usein suuria ja niitä on tapana tilata selvästi enemmän kuin jaksaa syödä.

Kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu oleellisesti katuruoka. Pieniä ruokakojuja on varsinkin iltaisin joka puolella kaupunkia ja niissä myydään jos jonkin näköistä ruokaa. Ruokailu on usein aika sotkuista puuhaa eikä kiinalaisia tunnu sotkeminen haittaavaan muutenkaan. Katuruokailun lisäksi halvemmissa ravintoloissa saatetaan roskat, luunpalat ja ruuantähteet heittää suoraan lattialle, josta ne sitten ruokailun päätteeksi lakaistaan pois.

Katuruokaa myydään usein riksan tyylisistä pyörillä kulkevista kopperoista. Eilen nähtiin hauska tapaus, kun yksi katukokki ajeli ruokakärryllään jonnekin ja pysähtyi kesken matkan kääntämään takaboksin levyllä paistuvaa lettua ja jatkoi taas matkaansa.

Kiinalaisiin kaupankäyntitapoihin tottumiseen meni kyllä jonkin aikaa ja alkuun ei osteltukaan juuri mitään muuta kuin välttämättömiä tavaroita. Tinkimistä tulee harrastaa lähes joka paikassa, joissain kaupoissa enemmän ja joissain vähemmän. Esimerkiksi Silk Marketissa (suurin halpakopioita myyvä turistirysä) mukamas aitoa silkkiä olevasta aamutakista myyjä pyysi alkuun 1600 RMB ja pienen väännön jälkeen se lopulta lähti 180:llä. Samassa paikassa vähän naureskeltiin, kun jonkun kaupan myyjä arvasi meidät suomalaisiksi ja huuteli ovelta "Kenkä, kenkä! Halpa halpa!". 

Kiinan mittakaavassa ostoskeskukset voivat olla melko uskomattomia; kameraa ostaessa voi suunnata kauppakeskukseen, missä on pelkkiä kameraliikkeitä, silmälasikaupoilla voi käydä monikerroksisessa rakennuksessa, jossa myydään pelkkiä silmälaseja jne.. 

Beijing Glasses Mall. Monta kerrosta silmälaseja, silmälaseja ja lisää silmälaseja.

Käytiin tuolla Beijing Glasses Mall:ssa katselemassa silmälaseja ja kaupoissa pyöriskelyn jälkeen päädyttiin ostamaan parit lasit. Mieleisten kehysten valikoinnin jälkeen sovittiin hinta ja kaupan pitäjä veisteli omilla koneillaan meille linssit siinä odotellessa. Homma hoituu siis hyvin näppärästi ja hintakaan ei päätä huimaa. Kehykset linsseineen saa reilulla 20 eurolla. Muitakin hyviä ostoksia Pekingistä on löytynyt. Puvun saa teetettyä räätälityönä halvimmillaan noin 100 eurolla ja kauluspaitoja saa mittojen mukaan 13 eurolla. 

Suomalaista väriä

Viime viikonloppuna oli Pekingin suomalaisyhteisön pikkujoulut, jonne päätettiin mennä jotta saataisiin vähän taukoa tähän ainaiseen hollannin kieleen :) Bileet järjestettiin ulkomaalaisten täällä asuvien suosimassa baarissa ja paikalle olikin päässyt hyvin porukkaa, noin 50 suomalaista. Ketään ei tunnettu sinne mennessä, mutta ilta oli onneksi sen verran rento että muutamaan tyyppiin tuli tutustuttuakin.

"Oikeet ostosteskukset" täällä aika hulppeita ::)

Myös Suomen itsenäisyyspäivää vietetään täällä Pekingissä. Suurlähettiläs on esittänyt avoimen kutsun kaikille Pekingissä oleville suomalaisille, ja eipä tällaistakaan tilaisuutta kovin montaa kertaa eteen tule. Tämän yhteydessä jouduin myös pyörtämään aiemmin tekemäni lupauksen olemaan palaamatta Silk Marketiin, koska tällä kertaa meille ei sattunut mukaan Dark Suite -pukukoodiin sopivia vaatteita. Jätettiin suosiolla kaupat käymättä, ja mentiin suoraan teettämään itsellemme vaatteet juhlaa varten. Nämä ostokset sujuivatkin paremmin kuin aiemmat käynnit marketissa, sillä pukuja oli teettämässä muitakin meidän vaihtaripoikia ja näin porukalla tinkiminen oli selvästi helpompaa. Eihän kukaan myyjä halua menettää niin montaa asiakasta kovin helposti. Ainoa ongelma onkin sit enää saada nää kuteet mahtumaan matkalaukkuun takas kotiinpäin tullessa.. No, se on sen ajan murhe :D Paikalle oli päässyt varmaan vähän reilu sata suomalaista, osa tuttuja pikkujouluista ja loput sitten täysin tuntemattomia. Juhlissa oli tarjottavana suomalaista jouluruokaa mikä oli onnekasta meille, jotka emme tänä vuonna joulua kotioloissa vietä. Myös näissä bileissä bongasin yhden kiinalaisen, joka yritti vaivihkaa ottaa puhelimella kuvan miusta, Huomasin kuitenkin ajoissa ja pääsin kääntämään selän hänelle.

Business luennot on Kiinan päässä nyt sitten taputeltu ja enää pitäisi kirjoittaa loppuesseet. Meille vähän hassu yksityiskohta tehtävänannossa on se, että kun nyt sen nelisen vuotta on opetellut kirjoittamaan koulutöitä niin ettei missään nimessä laita sinne omia mielipiteitään, on näissä papereissa tärkein pointti se, että ilmaisee paljon omia mielipiteitään. Katsotaan miten käy. Kiinan tunnille piti kuluneella viikolla kirjoittaa puhe. Tehtävänannossa oli että pisteet vähenee jokaisesta paperiin vilkaisusta, joten tietenkin pyrimme tekemään parhaamme ulkoa muistamiseen. Opettaja kuitenkin juuri ennen puheiden aloittamista kertoi että kaksi parasta puhujaa äänestetään johonkin kiinalaiseen tapahtumaan puhumaan kiinalaisille. Tässä vaiheessa ainakin minun teki mieli juosta luokasta pois ja saatoinpa pari kertaa vilkaista paperiani vaikka puheen ulkoa muistinkin.

Monet ovatkin kyselleet miten joulu täällä näkyy, sillä vaikkei Kiinassa joulua vietetäkään, ovat kiinalaiset omaksuneet joitain pieniä osia joulusta. Omalla tavallaan tosin. Joulu täällä on kokonaan kaupallista ja se näkyy hirveänä määränä kaiken värisiä "joulu"valoja kauppojen yms. pihoissa.

Loppu lähestyy tässäkin hommassa vääjäämättä. Kolme viikkoa olisi vielä koulua jäljellä ja kiinan lopputentit juuri ennen uutta vuotta. Monien vaihtareiden perhettä tulee viettämään heidän kanssa joulua, niinkuin myös meille tulee tänne vieraita :)

Suomen suurlähettilään residenssi Pekingissä