Kulttuurieroja ja muita kummallisuuksia

Hetken hiljaiselon jälkeen tässä taas vähän tarinaa. Tällä kertaa luvassa muutamia meidän silmiin pistäneitä kulttuurieroja ja muita kummallisuuksia.

Kiinalaisia on toki ystävällisiäkin, mutta meille itsestäänselvät käytöstavat tuntuu puuttuvan täällä lähes kaikilta. Jonottaminen tuntuu turhalta koska aina joka puolelta etuillaan ja tungetaan väkisin ohi. Metrosta ulos mennessä joutuu välillä puskemaan voimalla läpi kärsimättömien kiinalaisten, jotka tukkivat tien ja yrittävät päästä sisään ennen kuin muut ovat tulleet ulos. Pitkän matkan juniin lipputarkastukseen jonottaessa tarkastuksen aukeamisen jälkeen portille kasaantuu hirveä häröpallo joka puolelta tulevista ihmisistä. Ja etuilun jälkeen se kiire sitten loppuukin saman tien ja seuraavaksi jäädään seisomaan paikalleen tukkeeksi näpräämään puhelinta. Kovan äänen kera syljeskely pitkin katuja ei myöskään herätä meissä suurta innostusta. Kiinalaiset on myös ahkeria kuvaamaan ulkomaalaisia "salaa". Pystyssä kädessä oleva kännykkä sattuu kummasti kääntymään sen mukaan miten me ulkomaalaiset satutaan liikkumaan tai sitten otetaan selfieitä sopivasti niin, että me ollaan siinä kuvassa taustalla. Kuvaamista seuraa usein kaverusten hihittely ja parhaissa tapauksissa jopa osoittelu meitä kohti. Naurua saattaa saada osakseen myös ihan vaan olemassaolollaan, aiheeksi riittää se ettei osaa puhua kiinaa.

Liikenne Kiinassa on aika mielenkiintoista verrattuna vaikkapa Suomeen. Ensinnäkin liikenteessä mennään ties minkälaisilla menopeleillä. Sähkömopon tarakalla saattaa olla naruilla kiinnitettynä tavaraa enemmän kuin meikäläinen saisi tungettua pakettiautoon ja on sitä nähty jonkun huristelevan ruuhka-aikaan trukillakin autojen seassa. Liikenteessä pätee samanlainen etuilukäytäntö kuin muuallakin eli aina pitää päästä ohi ja väkisin tungetaan pieniinkiin väleihin. Risteykset ovat vielä ihan oma kummallisuutensa. Oikealle ilmeisesti saa kääntyä aina, vaikka omasta suunnasta kaikki valot olisivat punaisia ja jalankulkijoilla palaa vihreä. Mopoja, moottoripyöriä ja riksoja ei tunnu liikennesäännöt koskevan laisinkaan. Niillä taitaa saada ajaa aina, kun uskaltaa ja niitä näkeekin poukkoilevan risteysalueilla milloin mihinkin suuntaan.

Ruoka täällä on hyvää, ainakin pääasiassa. Suurimpana erona Suomeen on tietenkin riisin käytön määrä, mutta on sitä muitakin mielenkiintoisia tapauksia tullut vastaan. Vaihtelua ruokavalioon täällä ei juurikaan taideta kaivata, eräskin opettajamme meille kertoi eräänä päivänä, että hän oli aamiaiseksi syönyt riisiä, lounaaksi söi sitten nuudeleita ja illalliseksi taas edessä oli riisiä. Lihan syönti on meiltä molemmilta vähentynyt täällä ollessa murto-osaan normaalista. Onhan se tietysti ymmärrettävää, että Kiinan kokoisessa maassa ei voi ihan samalla tavalla lihaa kansalle tarjota kuin Suomessa. Eipä tuo lihansyönnin vähentäminen ole varmaan paha juttukaan ollut. Lihasta myös tarjotaan kaikki mahdollinen syötävä ja välillä myös ei niin syötävä osa eli käyttö on sinäänsä tehokasta. Tosin hukkaan heitetyn ruuan määrä on Kiinassa järkyttävän suuri. Annokset on usein suuria ja niitä on tapana tilata selvästi enemmän kuin jaksaa syödä.

Kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu oleellisesti katuruoka. Pieniä ruokakojuja on varsinkin iltaisin joka puolella kaupunkia ja niissä myydään jos jonkin näköistä ruokaa. Ruokailu on usein aika sotkuista puuhaa eikä kiinalaisia tunnu sotkeminen haittaavaan muutenkaan. Katuruokailun lisäksi halvemmissa ravintoloissa saatetaan roskat, luunpalat ja ruuantähteet heittää suoraan lattialle, josta ne sitten ruokailun päätteeksi lakaistaan pois.

Katuruokaa myydään usein riksan tyylisistä pyörillä kulkevista kopperoista. Eilen nähtiin hauska tapaus, kun yksi katukokki ajeli ruokakärryllään jonnekin ja pysähtyi kesken matkan kääntämään takaboksin levyllä paistuvaa lettua ja jatkoi taas matkaansa.

Kiinalaisiin kaupankäyntitapoihin tottumiseen meni kyllä jonkin aikaa ja alkuun ei osteltukaan juuri mitään muuta kuin välttämättömiä tavaroita. Tinkimistä tulee harrastaa lähes joka paikassa, joissain kaupoissa enemmän ja joissain vähemmän. Esimerkiksi Silk Marketissa (suurin halpakopioita myyvä turistirysä) mukamas aitoa silkkiä olevasta aamutakista myyjä pyysi alkuun 1600 RMB ja pienen väännön jälkeen se lopulta lähti 180:llä. Samassa paikassa vähän naureskeltiin, kun jonkun kaupan myyjä arvasi meidät suomalaisiksi ja huuteli ovelta "Kenkä, kenkä! Halpa halpa!". 

Kiinan mittakaavassa ostoskeskukset voivat olla melko uskomattomia; kameraa ostaessa voi suunnata kauppakeskukseen, missä on pelkkiä kameraliikkeitä, silmälasikaupoilla voi käydä monikerroksisessa rakennuksessa, jossa myydään pelkkiä silmälaseja jne.. 

Beijing Glasses Mall. Monta kerrosta silmälaseja, silmälaseja ja lisää silmälaseja.

Käytiin tuolla Beijing Glasses Mall:ssa katselemassa silmälaseja ja kaupoissa pyöriskelyn jälkeen päädyttiin ostamaan parit lasit. Mieleisten kehysten valikoinnin jälkeen sovittiin hinta ja kaupan pitäjä veisteli omilla koneillaan meille linssit siinä odotellessa. Homma hoituu siis hyvin näppärästi ja hintakaan ei päätä huimaa. Kehykset linsseineen saa reilulla 20 eurolla. Muitakin hyviä ostoksia Pekingistä on löytynyt. Puvun saa teetettyä räätälityönä halvimmillaan noin 100 eurolla ja kauluspaitoja saa mittojen mukaan 13 eurolla.